Päivä 4

Ei päästykkään eilen synttäreille asti, nimittäin oli sen verran kiireinen päivä. Istahdin ensimmäistä kertaa sohvalle klo 20 ja veto oli ihan pois. Ensiksi töissä neljään asti ja sen jälkeen kotiin tekemään ruoat huomiselle työpäivälle. Sen jälkeen salille, syöminen, suihkuun ja kauppaan. Osasyy oli myös se, että tein sen verran kovan jalkatreenin ja tuntui siltä, että verisuoni katkeaa ihan just päästä.

Eilisen salitreenin jälkeinen tuima ja huonovointinen snap

Vedin jotenkin niin tappiin itseni ja autossa matkalla kotiin en meinannut jaksaa pitää edes päätä pystyssä. Silti en jotenkin ollut täysin tyytyväinen treeniin. Nimittäin aikaisemmin jaksoin todella hyvin ja esim supersarjat onnistuivat myös hyvin. Eilen tein mm. polven ojennusta ja heti perään kyykkyä. Minulla on treeniohjelmassani 4 sarjaa ja 10-12 toistoa, niin jaksoin polven ojennuksen jälkeen tehdä vain säälittävät 6 kyykkyä. Harmittaa jotenkin ihan törkeästi, koska ennen supersarjat onnistuivat ja minimi 10 toistoa jaksoi tehdä juuri ja juuri. Nyt ei ole lähellekkään!

Tietenkään ei voi olettaa, että jaksaa tehdä samoilla painoilla kuin pari vuotta sitten, kun kävin salilla ahkerasti. Turhautus oli todella kova, koska tuntui, että olen jotenkin epäonnistunut. Vaikka vedin tosiaan treenin loppuun asti kunnialla, tarpeeksi toistoja ja sarjoja tehden (paitsi kyykyssä nuo 6 toistoa), niin silti turhautti. Ehkä tämä olo menee pian ohi, kun lihasmuisti alkaa herätä ja jaksaa paremmin nostella rautaa ja jaksaa tehdä treenejä oman kehon painolla loppuun asti.


Tänään:

Lihakset ei ole edes niin kipeät, mitä voisi olla. Todella turhauttavaa, koska fiilis oli eilen niin kamala. Voi olla, että jotenkin oli töissä käyttänyt energiat niin sitä ei riittänyt salille asti. Onneksi (kauhuksi) tällä viikolla odottaa vielä toinen jalkapäivä, nimittäin takareidet.

Tänään ei pysty mennä salille, nimittäin on todella huono olo. Laskin töissä minuutteja koska pääsen kotiin, sillä on jotenkin tosi pöhnä olo vatsassa sekä päässä. Toivotaan nyt, että en tule kipeäksi. Tällä hetkellä töiden puolesta ei vaan pysty olemaan pois. Täällä on jyllännyt vatsatautia ja juuri kerkesinkin työkavereille manaamaan, että "onneksi en tule ikinä kipeäksi".

Tänään ei oo meinannut edes ruoka maistua sen takia, kun tuntuu, että kaikki tulee ylös. En oo pystynyt tänään tekee töiden jälkeen kun maata sängyssä ja yrittää nukkua. Toivotaan, että tämä on joku ohimenevä olotila eilisen treenin johdosta. Huh!